NEWFOUNDLANDINKOIRA

ROTUMÄÄRITELMÄ

FCI:n roturyhmä 2 Pinseri- ja snautserityyppiset,

molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat (alaryhmä 2)

Käyttötarkoitus

Raskaiden taakkojen vetämiseen tarkoitettu vetokoira sekä vesikoira.

Historia

Rotu on kotoisin Newfoundlandin saarelta.

Se polveutuu paikallisista koirista ja viikinkien vuoden 1100 jälkeen

maahantuomista suurista mustista karhukoirista.

Eurooppalaisten kalastajien mukanaan tuomat monet uudet rodut auttoivat

newfoundlandikoiran kehittämisessä ja elvyttämisessä. Olennaiset rotuominaisuudet kuitenkin säilyivät.

Kun siirtokuntien perustaminen saarelle alkoi vuonna 1610, newfoundlandinkoira oli jo

suureksi osaksi saanut käyttötarkoitukseensa soveltuvan rakenteen ja luontaisen käytöksen.

Näiden ominaisuuksien ansiosta se pystyi kestämään äärimmäisen ankaria ilmasto-

ja meriolosuhteita vetäessään raskaita taakkoja maalla tai toimiessaan vesi- ja pelastuskoirana.

Yleisvaikutelma

Tasapainoinen, vakuuttaa voimallaan ja toiminnanhalullaan.

Kautaaltaan vahvaluustoinen, mutta ei vaikuta raskaalta tai kömpelöltä.

Mahtava, majesteetillinen ja voimakas.

Käyttäytyminen / luonne

Ilmeestä heijastuu hyväntahtoisuus ja lempeys.

Newfoundlandinkoira on arvokkaan oloinen ja kekseliäs sekä tunnettu

aidosta ystävällisyydestään ja rauhallisuudestaan.

Oppivainen ja sopeutuvainen.

Pää

Leveä ja massiivinen, niskakyhmy hyvin näkyvä.

Otsapenger selvä, mutta ei jyrkkä.

Nartun pään rakenne on sama kuin uroksen, mutta ei ole yhtä jykevä.

Kuono lyhyt, kuiva ja verrattain neliömäinen, lyhyen karvan peittämä.

Huulet ja posket

Suupielet ovat selvästi havaittavat, mutta eivät ylikorostuneet.

Posket ovat pehmeät.

Purenta

Leikkaava tai tasapurenta

Korvat

Suhteellisen pienet, kolmiomaiset ja pyöreäkärkiset.

Kallon takasivulle kiinnittyneet ja päänmyötäiset.

Kun aikuisen koiran korvaa vedetään eteenpäin,

korvanlehden kärki ulottuu saman puoleisen silmän sisänurkkaan.

Lyhyen karvan peittämät, ei hapsuja.

Silmät

Tummanruskeat, pienet, sijaitsevat melko syvällä ja melko etäällä toisistaan.

Sidekalvo ei näkyvä.

Kaula

Vahva, lihaksikas, hyvin lapoihin kiinnittynyt ja tarpeeksi pitkä, jotta pään asento on ylväs.

Ei runsaasti löysää kaulanahkaa.

Runko

Luusto on kauttaaltaan massiivinen.

Sivulta katsottuna runko on syvä ja voimas.

Rinta syvä ja melko leveä.

Kylkiluut hyvin kaarevat.

Selkä vaakasuora ja leveä, lantio vahva ja lihaksikas.

Vatsaviiva on lähes suora, ei koskaan ylöspäin kohoava.

Häntä

Newfoundlandinkoira käyttää häntänsä peräsimenä uidessaan.

Siksi häntä on vahva ja tyvestään leveä.

Koiran seistessä häntä riippuu suorana mahdollisesti hieman kärjestään kaartuen,

ulottuen kintereeseen tai hieman sen alapuolelle.

Koiran liikkuessa tai innostuessa häntä nousee selkälinjan tasolle hieman ylöspäin kaartuvana,

mutta ei saa kiertyä selän päälle tai kaartua takaraajojen väliin.

Eturaajat

Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset sekä kävellessä että hitaassa ravissa.

Hyvälihaksiset, kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset.

Takaraajat

Erittäin hyvin kehittyneet ja vahvat.

Veltto lantio ja pihtikintereet pahoja virheitä.

Kannukset poistettava.

Käpälät

Isot, räpyläiset ja hyvänmuotoiset.

Hajavarpaisuus ja ulkokierteiset käpälät pahoja virheitä.

Liikkeet

Eturaajan askel on pitkä ja takaraajan työntö voimakas, mikä antaa vaikutelman vaivattomasta liikunnasta.

Lievä selän rullaus on luonnollista.

Vauhdin lisääntyessä raajat lähenevät keskiviivaa ylälinjan pysyessä suorana.

Karvapeite

Kaksinkertainen ja vettähylkivä. Peitinkarva on kohtalaisen pitkää ja suoraa, ei lainkaan kiharaa.

Lievä laineikkuus on sallittua. Vastakarvaan harjattaessa karva putoaa itsestään paikalleen.

Eturaajat takaa hapsuiset koko pituudeltaan.

Runko runsaskarvainen, mutta rintakarvoitus ei muodosta röyhelöä.

Takaraajat melko hapsuiset.

Väri

Musta; syvän musta, pronssin vivahde mahdollinen.

Valkoinen täplä rinnassa, varpaissa ja hännänpäässä hyväksytään.

Ruskea; suklaan –tai pronssinruskea. Valkoinen täplä rinnassa, varpaissa ja hännänpäässä hyväksytään.

Valko-musta; Valkoinen mustin merkein.

Ihanneväritys, musta pää, jossa mieluiten kuonoon asti ulottuva kapea pläsi.

Musta satula, lantion päällä musta laikku, joka jatkuu yhtenäisenä hännän tyveen.

Värien kaunis jakauma tärkeää. Pienet pilkut eivät toivottavia.

Koko

Säkäkorkeus uroksilla keskimäärin 71 cm, nartuilla 66 cm.

Keskipaino uroksilla 68 kg, nartuilla 54 kg.

takaisin Korsuvuoren Koirasivulle