Tarina Titanicin pelastajasta

Rigel

Rigel -niminen newfoundlandinkoira kuului Titanicin

ensimmäiselle perämiehelle, William McMaster Murdochille,

ja se pääsi isäntänsä mukaan historialliselle neitsytmatkalle.

Titanicin törmättyä jäävuoreen yöllä 14.huhtikuuta 1912 ja sen alkaessa

hitaasti upota syvyyksiin, Rigel selviytyi kuin ihmeen kaupalla pintaan,

ja se alkoi isännälleen uskollisena newfoundlandinkoirana raivokkaasti

etsiä tätä jäisestä, hyisestä merestä.

Titanicia auttamaan ehti ensimmäisenä aluksena Carpathia, joka kuitenkin

ehti uppoamispaikalle vasta Titanicin jo kadottua pinnan alle.

Rigel, joka oli uinut jo yli kolme tuntia jäisessä vedessä,

ui pelastusveneiden edellä Carpathiaa vastaan ja onnistui haukkumisellaan

kiinnittämään Carpathian miehistön huomion, jotta nämä eivät pimeässä

törmänneet suoraan pelastuslauttojen päälle.

Carpathia pysähtyi, pelastusveneet laskettiin öisessä

pimeydessä veteen ja Rigel opasti pelastajat oikeaan suuntaan.

Rigel nostettiin Carpathian kannelle, jossa se uupuneena ja kylmettyneenä

jatkoi loputtoman hätääntynyttä haukuntaansa kohti murheellista uppoamispaikkaa.

Lopulta Carpathian kapteeni Roston määräsi miehistönsä viemään

lohduttoman Rigelin kannen alle, jossa sille tarjottiin lämpöä ja ravintoa.

Jonas Briggs, Carpathia -aluksen merimies, otti sittemmin urhean Rigelin

huostaansa ja kertoi myöhemmin sen sankariteosta ihmisille.

New York Herald –lehdessä julkaistiin Rigelistä artikkeli

sunnuntaina, huhtikuun 21. päivänä vuonna 1912.

.

Rigelistä on kirjoitettu useita kirjoja, mm.

Jamesson, Christine - Rigel - Hero Dog of the Titanic

takaisin Korsuvuoren Koirasivulle